Korona-ajan ihme – etätyöpöytiemme syntytarina
Kuinka konkurssiin mennyt huonekalutehdas Nastolasta alkoi myydä etätyöpöytiä maailmalle keskellä pahinta pandemiaa.
Ei siitä ole kuin kymmenen kuukautta.
Oli koleaa ja tihutti, kun Selka Oy asetettiin konkurssiin viime vuoden elokuussa. Lahden Nastolassa sijaitseva tehdas oli valmistanut kalusteita risteilyaluksille ja muihin julkisiin tiloihin. Ei valmistanut enää.
Selkan tuotteet tunnettiin siitä, että ne kestivät lähes kaiken. Joku oli sanonut, että ainut vika Selkan pöydissä oli, ettei niitä saanut millään rikki.
“Konkurssihallinto etsii jatkakaa yhtiön liiketoiminnoille”, luki yrityksen Facebook-päivityksessä.
Ainut vika Selkan pöydissä oli, ettei niitä saanut millään rikki.
Selkan tehdas, Nastola, Suomi
Yrityksen kaatuminen oli suru-uutinen suomalaiselle viidentoista tuhannen asukkaan paikkakunnalle, olihan Selka tärkeä työllistäjä Nastolassa ja monelle vuosikymmenten kestoinen työpaikka ja rakastettu porukka.
“Tuotekehitys vähän unohtui edellisiltä omistajilta”, analysoi Juha Nevalainen, yrityksen pitkäaikainen työntekijä.
Selkan omistaneen konsernin liikevaihto oli laskenut huippuvuosista ja lopulta velat taittoivat yhtiön selän. Harmitti.
“Tein aikoinaan diplomityönikin Selkalle”, Nevalainen kertoo. “Olen aina tykännyt yrityksen porukasta ja asenteesta.”
Asenne oli ollut, että tuotteet toimitettiin aina ajallaan asiakkaille, eikä laadusta tingitty koskaan.
Tappion hetkellä jo kauan kytenyt ajatus nousi pintaan. Nevalainen soitti tehtaanjohtajana toimineelle Mika Tolppalalle, joka oli vetänyt Selka Oy:n tuotantoa 90-luvun alusta asti.
“Olimme Tolppalan Mikan kanssa jutelleet vuosia siitä, miten joskus ostamme Selkan”, Nevalainen kertoo.
Kauan kytenyt ajatus nousi pintaan.
“Konkurssin myötä tuli mahdollisuus. Se oli joko nyt tai ei ikinä, koska muuten tämä olisi myyty kone kerrallaan.”
Ei se helppo päätös ollut. Aivan aluksi Juha Nevalainen otti luurin käteen ja soitti asiakkaat ja kumppanit läpi. Vieläkö löytyisi luottoa? Puhelut antoivat uskoa.
“Pelkäsin, että maine olisi mennyt ja asiakkaat löytäneet korvaavan toimittajan. Onneksi niin ei ollut.”
“Kaikki toivoivat, että firma jatkaisi”
Viiden työntekijän poppoo otti riskin ja osti entisen työnantajansa konkurssipesältä. Nevalaisesta tehtiin toimitusjohtaja. Uuteen omistajaporukkaan kuuluivat myös Mika Tolppala, työnjohtaja Janne Miettinen, hitsaaja Jari Sormunen ja kokoonpanija Matti Leino. Kaikki pitkän linjan selkalaisia ja ylpeitä osaamisestaan.
“Joukko Selkan työntekijöitä päätti toimia ja tämän seurauksena voimme iloisina todeta - SELKAn tarina jatkuu!”, ilmoitti yhtiö Facebook-sivullaan lokakuun alussa, vain puolitoista kuukautta konkurssipäivityksestä.
Hieno asia oli myös, että yrityksen kaikki entiset työntekijät halusivat palata hommiin.
"Kyllä koneita ja laitteita saa ostettua, mutta ilman hienosti toimivaa tiimiä emme olisi mitään", iloitsi Juha Nevalainen.
Irtaimiston huutokauppa peruttiin. Mutta ei pelkkä omistajanmuutos liiketoimintaa lentoon laita, vaikka niin usein yrityskaupoissa kuvitellaan. Tuli kiire päättää, mitä uutta ja mullistavaa tehtaalla alettaisiin tehdä. Tarvittiin menestystuote, joka laittaisi bisneksen nousuun.
Tapahtui ihme.
Tapahtui ihme: päivä alkoi paistaa Päijät-Hämeeseen. Joskus käy niin, että palaset loksahtavat kohdilleen ja kriisin keskeltä nousee menestys. Näin kävi myös Selka Oy:lle, jonka uusi konsepti lähti uskomattomaan lentoon, vaikka Nastolaan ja koko maailmaan iski korona-pandemia.
Tarvittiin onnea, jääräpäistä jankkaamista ja rohkeutta vaihtaa bisneksen suuntaa. Ja musta joutsen eli odottamaton muutos ja mullistus.
“Helmikuun lopulla verkkosivujemme tuottaja alkoi ideoita etätyöpöytää omaan tarpeeseensa”, kertoo Nevalainen. “Mallistomme läppäripöydät olivat kuulemma liian matalia ja Janne toivoi että ‘pikkaisen korkeampi, pliis’”.
Tässä vaiheessa ei Suomessa kukaan osannut pelätä koronaa tai ennustaa poikkeustilaa.
Verkkovelho Janne Kujanen piirteli villejä kuvia kalusteunelmistaan ja lähetti niitä sinnikkäästi Nevalaiselle. Lopulta kalustetehtailija luovutti.
“Suostuin tekemään proton.”
Otettiin yhteys vuoden 2019 kalustemuotoilijaksi valittuun Ari Kanervaan, joka piirsi nopeasti pienikokoisen etätyöpöydän, jonka korkeutta pystyi säätämään istuma- ja seisoma-asentojen välillä.
Kun prototyyppi valmistui, korona iski Suomeen
Prototyyppi valmistui maaliskuussa, ja samaan aikaan koronavirus iski Suomeen. Liike-elämä meni tilttiin ja kaikki pysähtyi, mutta Selkalle poikkeustila ja lock-down oli iskun paikka. Ajoitus etäpöydälle oli täydellinen.
Työnjohtaja Janne Miettinen tarkistaa maailmalle lähteviä etätyöpöytiä
Neljän seinän sisään pakotetut toimistotyöläiset tuhosivat selkiään ja jumittivat niskojaan työpöytävirityksillä. Joku teki hommia vaatekaapissa, toinen rakensi seisomapöydän silityslaudasta ja kirjapinosta. Pieneen tilaan pakotetut ihmiset räjähtelivät toisilleen, eikä huonosta ergonomiasta johtuva kipu ainakaan helpottanut eristystilanteen kestämistä.
Jokaiseen kotiin ja huoneeseen mahtuvalle työpöydälle oli valtava tarve. Vaikka tilanne oli enemmän kuin otollinen, se tarkoitti Selkan porukalle hyppyä tuntemattomaan.
“Kaikki oli meille uutta”
“Kaikki oli meille uutta”, kertoo Juha Nevalainen. Aiemmin kalustekauppaa oltiin käyty yritysten kanssa jälleenmyyjien kautta, mutta nyt piti muutamassa viikossa vaihtaa B2B-bisnes kuluttajakauppaan. Ja firma oli ollut uusien omistajiensa hallussa vasta puoli vuotta. Jännitti.
“Kuinkakohan paljon tähän paukkuu rahaa? Millaiset tappiot teemme?”, listaa Nevalainen porukan kesken pohdittuja kysymyksiä. Edes kuluttajatuotteiden hinnottelusta ei ollut kokemusta. Kokemattomuus ei Nastolan tehtaan porukkaa kuitenkaan hidastanut.
“Päätettiin panostaa täysillä vientiin.”
Niin se kai pitikin tehdä. Oli toimittava ripeästi, sillä eristys ei kestäisi ikuisesti. Kun muut yritykset lomauttivat ja lopettivat markkinoinnin, Selka laittoi hanaa ja investoi mainontaan.
“Laitettiin markkinointiin rohkeasti euroja. Jos tavoittelee useampia maita, on turha yrittää mainostaa kympeillä per päivä”, Nevalainen neuvoo. “Markkinointiin laitetut summat olivat meidän kokoiselle talolle todella merkittäviä.”
Vauhtia riitti, kun viestiä levitettiin somekanaviin, lehtiin ja muihin medioihin. Saatiin myös apua ihmisiltä, kuten Roviosta ja Tallinna-tunnelista tunnetulta Peter Vesterbackalta, joka tuli mannekiiniksi ja puhemieheksi Kauppalehden artikkeliin etätyöpöydistä.
“Ei kaiken tarvitse olla täydellistä alussa”, lohduttaa Nevalainen. “Anna mennä vaan, kerro, mitä teet, niin kyllä porukka hyväksyy pienen epätäydellisyydenkin.”
“Ihmiset haluavat auttaa.”
Pitää vain avata suunsa. Monta kertaa.
“Ihmiset haluavat auttaa.”
Selkan etäpöytiä myyvä verkkokauppa Selkastore avatiin heti kun prototyypit valmistuivat. Kuten aina, alku meni opetteluksi. Kaikkia osia ei saatu tehtaalle ajoissa ja tuotteiden toimittamisessa kesti liian kauan. Vilpitön into ja ahkera yhteydenpito ensimmäisten asiakkaiden kanssa auttoi.
“Asiakkaat olivat todella kilttejä ja painoivat hitaan alun villaisella.”
Pöytiä ostaneiden tyytyväisyyttä paransi, että jokainen, joka pöydän lopulta sai, yllättyi sen ominaisuuksista ja viimeistelyn tasosta. Lähes kahdenkymmenen kilon painoinen ja pelkästään laatuosista kasattu pöytä oli niin tukeva, että Facebookissa vitsailtiin sen soveltuvan loistavasti etätyöajan baaripöydäksi, kun se ei nojaillessa edes heilu.
IKEA-laatuun ja halpaan paperilevyyn tottuneille julkiskalusteiden laatustandardeilla tuotetut etätyöpöydät olivat positiivinen shokki. Alkoi sataa kiittävää palautetta.
“Ihan mahtipöytä, tukevakin kuin mikä”
Facebook-arvostelujen keskiarvo on tällä hetkellä viisi. Paras mahdollinen.
“Negatiivista palautetta tulee vain ihmisiltä, jotka eivät ole tuotetta nähneet tai kokeilleet”, kertoo Juha Nevalainen.
Facebook-arvostelujen keskiarvo on paras mahdollinen.
Kun ensimmäiset pöydät oli myyty Suomeen, alkoi markkinointi ulkomaille sosiaalisen median kautta. Kohteeksi otettiin kaupunkeja, joissa tiedettiin ihmisten kärvistelevän koronaeristyksissä. Kauppa alkoi käydä heti, vaikka kyse oli monen sadan euron ostoksesta ostajille aiemmin tuntemattomalta valmistajalta.
“Ensimmäinen Suomen ulkopuolinen tilaus tuli Belgiasta.”
Nyt Selkan etätyöpöytiä on myyty lähes kahteenkymmeneen maahan ja Suomen Nastolassa valmistettuja pöytiä halutaan myös maihin, joihin ei vielä ole järkevän hintaista kuljetusta olemassa. Se on järjestettävissä, mutta samalla riski kasvaa.
“Aloittaminenhan on helppoa, jos on hyvä tuote ja markkinoilla sille kova tarve”, Juha Nevalainen toteaa. “Teet pari protoa ja myyt ne. Sitten kasvatat hommaa hillitysti ja hallitusti, tilaat varastoon vähän osia ja myyt pöytiä sinne tänne.”
Mutta kun iso peli alkaa, tarvitaan rutkasti rahoitusta ja rohkeutta. Kassan pitää kestää satojen pöytien toimitukset ja niistä johtuvat viivästykset. Nastolalainen huonekalutehdas kun ei ole mikään etätyöpisteiden Amazon. Vielä.
“Jos alamme toimittaa näitä pöytiä myös Aasiaan, Afrikkaan ja Yhdysvaltoihin, tarvitsemme pääomaa 4-6 kuukaudeksi.”
Nastolalainen huonekalutehdas ei ole etätyöpisteiden Amazon. Vielä.
Ensin sidotaan rahaa komponentteihin ja valmistetaan ja pakataan pöydät. Sen jälkeen pöydät matkaavat konteissa viikkotolkulla ja perille päästyään jumittavat logistiikkakeskuksissa kuukausia ennen kuin ne saadaan ostajille. Menee jopa puoli vuotta saada rahat tilille.
Olisiko sittenkin paras ottaa varovasti?
“Meillä on loistavat partnerit, jotka ovat meitä paljon isompia. Kumppanit pystyvät toimittamaan meille moninkertaisen määrän komponentteja ja tehtaan prosesseja on nyt koronakeväänä hiouttu niin, että saadaan kasvu hoidettua muutamia henkilöitä palkkaamalla.”
Vuosikymmenien takaa tutut kumppanit luottavat Selkaan myös uusien omistajien käsissä ja uuteen bisnessuuntaan löytyy tukea.
“Konkurssista huolimatta välit ovat erittäin lämpimät.”
Ja miksipä ei olisi. Etätyöpöytien osuus on noussut kahdessa kuukaudessa kolmasosaan Selka Oy:n liikevaihdosta ja suunta on selvä: etäpöytiä toimitetaan maailmalle kiihtyvällä tahdilla, sillä viennin osuus säädettävien työpöytien myynnistä on jo 75 prosenttia.
Siitä on vasta kaksi kuukautta. Kun ensimmäinen pöytä toimitettiin asiakkaalle.
Teksti: Sami Kuusela